PetteriLeino Sininen idea

#viimeinenniitti demarien vaaliavaus ja herravihan oppitunti

SAK järjesti liittopäättäjilleen ison tuuletustilaisuuden perjantaina 4.10.2018 Paasitornissa nimellä #viimeinenniitti. Tarkoitus lienee ollut, että tilaisuus oli vastatoimi hallituksen valmistelemalle irtisanomissuojaa heikentävälle lainsäädännölle. Mutta toisin kävi.

Olen istunut seitsemän vuotta SAK:n hallituksen takarivissä varajäsenenä ja siinä roolissa tuli monet SAK:n valtuustot tutuksi. Niiden parasta antia oli yleiskeskustelut, joissa ”kentän väki” evästi keskusjärjestön johtoa mitä erilaisimmilla edunvalvontaa sivuavilla aiheilla. Vanhojen muistojen verestämiseksi kuuntelin perjantain tilaisuuden tallenteen, jotta sain päivityksen mistä Hakaniemessä keskustellaan.

Jos joku aikoo tehdä saman, niin tallenteen seuraaminen kannattaa aloittaa noin tunnin kohdalta ja jättää alkuhöpinät sikseen. Kannattaa myös muistaa, että puhujat eivät ole tavan pulliaisia, vaan pääluottamusmiehiä ja omien liittojensa hallituksien tai liittovaltuustojen jäseniä. Siis pesunkestäviä jäsenkirjademareita ja -vassareita. Ihmisiä, joilla on valtaa ja erityisesti vaikutusvaltaa työpaikoillaan.

Olen tottunut SAK:n valtuustoissa melko rehevään ja kipakkaankin retoriikkaan, mutta silti perjantain tilaisuus yllätti voimakkaalla ja vihalla kyllästetyllä puheellaan. Tein kolme havaintoa:

 

1. Lähtölaukaus vasemmiston eduskuntavaalikampanjalle

Läpi tilaisuuden puheenvuoroissa korostettiin SAK:n ja sen jäsenliittojen tukea SDP:lle ja Vasemmistoliitolle ensi kevään eduskuntavaaleissa. Tämä tuki annettiin peittelemättä. Jos perjantain puheisiin on uskominen, niin ensi keväänä Hakaniemestä virtaa ennennäkemätön taloudellinen tuki vasemmistopuolueille.

Tilanne on muuttunut kymmenessä vuodessa, jolloin SAK:ssa oli henkeä ”politiikka pois ay-liikkeestä”. Tämän vuosikymmenen alussa uudelleen henkiin herätetty ryhmätoiminta (sd ja vas) näyttää kantaneen hedelmää. Perjantain perusteella ei ole epäselvyyttä siitä, että politiikka ja erityisesti vasemmistopuolueita tukeva toiminta on tiivis osa SAK-laisen ay-liikkeen perusfilosofiaa.

Veikkaan, että #viimeinenniitti -tilaisuus olisi järjestetty ilman hallituksen valmistelemaa irtisanomissuojaa heikentävää lakia. Siihen olisi kaivettu jokin muu peruste, vaikkapa aktiivimalli 2 tai ihan mitä tahansa. Nyt vaan hallitus syötti niin hyvin SAK:n väen lapaan, että tilaisuus oli pakko käyttää hyödyksi ja herkutella asialla.

Kokonaan toinen asia on, että onko SAK:n noin vahva tuki kuolemansuudelma demareille? Li Anderssonin johtamaa Vasemmistoliittoa se kyllä vahvistaa, mutta Antti Rinteeltä se saattaa viedä hopealusikan huulilta.

 

2. Konsensushenkiset konkarit puuttuivat joukosta

Takavuosina SAK:n valtuuston puheissa oli selvä kaksijakoisuus. Demarien vasemman laidan ja vasemmiston edustajat olivat hyvinkin jyrkkiä puheissaan, mutta tannerilaiset demarit olivat sovittelevampia ja kaipasivat omissa puheissaan konsensusta työnantajien kanssa.

Muistelen kaiholla aikoja, kun ensin ärhäkkä postimies haukkui räväkästi kaikki tai räyhäkkä AKT:n ahtaaja jylisi pistävän satamat kiinni, kunnes perään tuli silloisen Metalliliiton ison konsernin tai kaivoksen pääluottamusmies ja kertoi vakaaseen tyyliin, miten suomalaisen duunarin etu on ymmärtää omistajien intressiä.

Perjantaina näitä sovittelevampia puheita ei kuultu. Yhden tilaisuuden perusteella ei tietysti voi tehdä johtopäätöstä, varsinkin kun tämän tilaisuuden tarkoitus oli vahvistaa vastakkainasettelua vasemman laidan kannattajien sekä hallituksen välille.

 

3. Herravihakin on vihapuhetta

Perjantain puheissa yllätti pohjaton herravihan määrä. Se ei ollut enää vihaista puhetta, vaan retoriikkaa joka nykyään käsitetään vihapuheeksi.

Tiedän jo ennalta, että joku yrittää kääntää asiaa siihen suuntaan, kun suomalaista duunaria ärsytetään, niin kyllä se suuttuu. Tästä ei muuten ollut kyse, sillä puheissa ei tullut noussut esille mitään sellaista epäkohtaa, joka oikeuttaisi pohjattomaan, ideologiseen vihaan.

Jos tuolle vihalle antaa vallan, jota perjantaina kuultiin, niin siitä ei hyvä seuraa. Sen tien päässä kapina ja kansannousu, josta toki eräät äärivasemmalla haaveilevat. Tämä on hyvä päättää Tuntemattoman sotilaan viisauteen – ”Pienempikin into riittäisi”.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän MauriLindgren kuva
Mauri Lindgren

Elämässä käy usein näin.Soinin ja kumppaneiden suurin virhe oli kuvitella, että he pystyvät antamaan sen viimeisen kuoliniskun. Liika ylimielisyys kostautui ja ymmärrän hyvin retoriikan.Nyt on taottava niin kauan, kun rauta hehkuu.
Demarit ova aina olleet minulle se viimeinen vaihtoehto persujen ja kepun ohella.
Aion äänestää periaatteistani poiketen seuraavissa eduskuntavaaleissa taktisesti.
Pahan akselille on pantava piste.

Käyttäjän JouniBorgman kuva
Jouni Borgman

Herravihasta ja sen lietsomisesta puhuminen on sekä liioittelua että harhautusta. Jos haluaa suojella jotain itselleen tärkeää järjestelmää, niin se ei ole vihaa. On kuitenkin vaikea ymmärtää, mitä järjestelmää uhkaavan tahon - tässä tapauksessa työsuhdeturvaa heikentävän hallituksen - mielessä liikkuu ja tulee kyseenalaistaneeksi tuo tahon motiivit ja älyllisen kapasiteetin.

Kaiken takana on pyrkimys järjellisiin, toimiviin ja oikeudenmukaisiin ratkaisuihin. Hallituksen yhtäaikainen pyrkimys heikentää työttömyysturvaa ja irtisanomissuojaa on kestämätön. Samalla kaiken yllä leijuu uhkana hallituksen halu tuottaa runsaasti kotouttamisen varjolla subventoitavaa vierastyövoimaa Suomeen.

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

"Jos haluaa suojella jotain itselleen tärkeää järjestelmää, niin se ei ole vihaa."

- Tuo on totta, kun puhutaan vaikkapa yhteiskuntajärjestelmästä tai laillisuudesta sen perustana, ja oikeus kai on suojella myös hyviksi katsomiaan arvoja ja liittoja tasa-arvosta omaneduntavoittelupohjaisiin. Sitten on myös järjestelmiä, joiden suojelua ei pidä suoranaisesti julistaa ihmisoikeustaisteluksi, kuten vaikkapa korporativismin puolustaminen.

Opportunisti Hjallis aikoo korjata tästä debatista voitot kotiin toteamalla blogissaan: "Kannattaa miettiä näitä rakenteita, vastaavatko ne oikeasti tämän päivän työelämää, joka ei ole enään samanlaista kun se oli silloin, kun koko korporaatiohomma laitettiin alulle."

- Harkimo on kyllä tuossa kohtaa oikeassa. Korporativismi on ollut Suomessa elävää elämää pitkään, myös joskus jopa mussolinilaisuuteen vivahtavana sakilaiskulttuurina, jossa ay-vallan väärinkäyttöäkään ei ole paikoin hillinnyt mikään: https://fi.wikipedia.org/wiki/Korporativismi

Kunta- ja valtiosektoreillahan on harjoitettu jo pitkään paikallista sopimista jyrkkienkin liittojen ja näiden osin aikoinaan asemiinsa nostamien johtoryhmäläisten kesken. Paikallinen sopiminen on joskus saanut jopa sellaisia vinoumamuotoja, joita on kuvattu karrikoiden 'palkalliseksi sotimiseksi sopupelifilunkeineen veronmaksajan pussista tyyliin sulle-mulle-ei-tolle'.

Ay-liitoilla on paikallista sopimista soveltavan suuren työyhteisön kulttuurissa erilaisten henkilöstönsisäisten verkostojen ja epävirallistenkin liittoutumien kautta paljon vakiintunutta käytännön valtaa myös laitosten ja virastojen johdossa. Luottamussuhteen säilyttämiseksi ja paikallisen sopimisen syntymiseksi kun on joskus ilmeisesti uhrattu joitain pienempiä intressejä, kuten jopa laillisuusnäkökohtien kattava valvonta. Yksittäisen työntekijän oikeusturva riippuu joskus käytännössä täysin henkilösuhteiden ja aatteellisen liittolaisuuden laadusta ay-väen suuntaan. Monen johtohenkilön asema perustuu juurikin ay-väeltä tulleeseen nosteeseen ja jatkohyväksyntään. On myös muka 'aina heikomman puolella olevia' pääluottamusmiehiä, jotka eivät tule irtisanotuiksi enempää päihdeongelmiensa kuin epäasiallisen syrjintäkäytöksensäkään vuoksi. - Yksi tosielämän esimerkki löytyy hiljattain julkaistusta raportista - ks. case: Irtisanomissuojan pärstäkerroinriski julkissektorin paikallisessa sopimisessa> http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260227-a...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset