PetteriLeino Sininen idea

Kaartiset ja vaaralat eivät päätä minun lukemista

Isänpäivän alla käytiin omituinen debatti siitä, millaisia kirjoja isänpäivälahjoiksi saa mainostaa. Keskustelu alkoi Turun yliopiston kulttuurihistorian professori Marjo Kaartisen blogista. Hän kritisoi Otava-konsernia siitä, että isänpäivälahjoiksi on tarjolla muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta vain miesten kirjoittamia sota-, urheilu- yms. kirjoja. Hän uhkasi asettaa Suomalaiset kirjakaupat ostoboikottiin, ellei yhtiö irtisanoudu halustaan ”myötäillä tämänhetkistä voimakkaan naisvihaista ja jopa fasistista maailmankuvaa, jonka mukaan naiset piipittävät omiaan, ovat suvaitsevaisia höperyksiä ja poissa tästä maailmasta, jota oikeasti sentään hallitsevat viha, aseet ja äijyys”.

Keskustelua jatkoi Helsingin Sanomien kulttuuritoimittaja Noora Vaarala kommenttikirjoituksella, jossa hän varsin ärhäkkäästi hyökkäsi Suomalaisen kirjakaupan mainoslehtistä vastaan. Hänen mielestä lehtinen oli ”ilmiselvää toksista maskuliinisuutta, vahingollisia sukupuolirooleja, jotka leimaavat miehet kilpailuhenkisiksi, aggressiivisiksi ja tunteettomiksi.”

Järjen ääntä edusti Otavamedian useamman ”äijä”-lehden päätoimittaja Reijo Ruokanen. Hän tiivisti perusteellisessa kirjoituksessa, että ”markkinataloudessa kannattaa myydä sitä, mikä käy kaupaksi”.

 

Lasken itseni kirjallisuuden suurkuluttajiin. Luen keskimääräistä enemmän ja käsieni kautta kulkee paljon kirjoja. Parhaina aikoina luin noin 150 kirjaa vuodessa, nyt ehkä pääsen kolmannekseen tuosta. Minun toimesta tuhannet kirjat löytävät vuosittain uuden omistajan ja kirjojen hautausmaalle eli jätepaperiksi päätyy käsieni kautta vuosittain noin kymmenen tonnia kirjoja.

Viime heinäkuussa luin kirjan joka päivä – 31 päivää, 31 hienoa kirjaa. Kyse oli älyttömästä päähänpistosta, sillä päätin kokeilla rajojani. Rajojani lähinnä ajankäytön osalta, että löydänkö lukemiseen tarvittavan ajan. Toisaalta halusin palkita itseni unohtumattomilla lukukokemuksilla kirjoista, joita en ollut aiemmin lukenut. Kokemus oli upea ja suositeltava. Maailmankuvani laajeni, näin asioita uudella tavalla ja olin rauhallisempi, koska lukemiseen päivittäin vaaditun noin viiden tunnin ajan olin poissa sähköisten medioitten vaikutuspiiristä.

Lukeminen on minulle hyvin henkilökohtainen asia. Päätän itse mitä luen. Siihen käytetty aika on minun aikaa. Lukeminen synnyttää minulle uusia oivalluksia, tarjoaa uusia tietoja ja herkistää tunteita. Hyvä kirja ei minulle ole vain tekstiä paperilla, vaan se on lukukokemuksen lisäksi esine, jota voin lukemisen jälkeen pyöritellä käsissäni kuin stressilelua ja johon voin palata aina uudelleen ja uudelleen.

 

Marjo Kaartisen ja Noora Vaaralan kirjoitukset kertovat tästä ajasta. He omaavat näkemyksen ideologiasta tai ideaalista maailmasta, joka heistä on ainoa hyväksytty. Kaikki muu on väärin. Omaan ahtaaseen ideologiaan sopimatonta kirjallisuutta ei saa julkaista, markkinoida saatikka lukea. Tätä kaikkea vastaan pitää taistella vaikkapa uhkaamalla julkisella kauppaboikotilla.

Totalitarismille, edustaa se sitten kommunismia, natsismia, fasismia, islamismia tai feminismiä tai ihan mitä ismiä tahansa, on tyypillistä halu rajoittaa ihmisten lukemista. Onneksi mikään totalitarismi ei kykene estämään ihmisiä lukemasta. Päinvastoin, kielletyt ja kovan arvostelun kohteeksi joutuneet kirjat ovat aina olleet suuremman mielenkiinnon kohteita ja halutumpia. Natsi-Saksassa luettiin salaa Thomas Mannia, Neuvostoliitossa Nabokovin lännessä painettuja teoksia jäljennettiin ja levitettiin salaa kädestä käteen kuin suurimpia salaliittolaisten salaisuuksia.

Kaartisen ja Vaaralan lailla kirjallisuutta ja lukemista rajoittavat ihmiset edustavat minulle moukkamaista sivistymättömyyttä. Onneksi mikään valta maailmassa ei ole, eikä jatkossakaan kykene siihen, että se voisi määrittää ihmisten mielenkiintoa lukemiseen tai lukemisen kohteita.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

--päätä minun lukemista

pitäisi olla: päätä minun lukemisestani

Oikeastaan se tarkoittaa, että eivät päätä siitä, luetko vaiko et, eikä siitä, mitä luet.

Oikea suomenkielen muoto olisi esim. päätä siitä, mitä luen.

Käyttäjän OlliBackstrom kuva
Olli Bäckström

Kaartinen moralisoi Suomalaisen kirjakaupan algoritmejä, minä lähinnä kyseenalaistaisin ne.

Olen tänä kirjasyksynä kiinnittänyt huomiota siihen, että läheisen Suomalaisen siniharmaat sotakirjapinot eivät lyhene kuukausien aikana senttiäkään, kun taas erään palkitun naishistorioitsijan kirjat noituuden historiasta myytiin kaupasta loppuun jo kahden päivän sisällä.

Emeritusprofessori Matti Klinge epäili joku vuosi sitten, että kyseiseen kirjakauppaketjuun on pesiytynyt jokin poliittiseen ja sotahistoriaan viehtynyt pölyttynyt kabaali, joka tekee kaupan ostopäätöksiä omien lukumieltymystensä eikä suinkaan myynnin kasvattamisen perusteella. Pelkäänpä, että Klingellä on osuva pointti: anekdoottisi kymmenen kirjatonnin kuskaamisesta kaatikselle lienee ihan päivittäinen rutiinikäytäntö Suomalaisella...

Käyttäjän valpperi kuva
petteri ritala

Näin myös antikvariaattikauppiaana voisi sanoa, että se nyt vaan menee niin, että sotahistoria myy, ja se myy päivittäin ja koko ajan.

En tiedä mitä pinoja kirjakaupassa on, mutta usein niitä pinoja myös täydennetään :)

Niitä myydään mitä ihmiset kysyvät, ja ainakin minulla sotahistoria on myynnin kärjessä, ja näin taitaa olla monella muullakin kauppiaalla.

Käyttäjän OlliBackstrom kuva
Olli Bäckström

Niin, viittasin Kaartisen kritiikkiin, joka kohdistui juuri Suomalaiseen kirjakauppaan. En ymmärtänyt, että hän olisi puhunut niinkään antikvariaateista.
Minäkin ostan ammatin puolesta lähinnä sotahistoriaa, ja nekin kirjat kaikki Abebooksin tai Amazonin kautta ulkomaalaisista antikvariaateista/erikoiskirjakaupoista.

Käyttäjän TaruElkama kuva
Taru Elkama

Itse luen näin naisena mielelläni sotahistoriaa, myös muuta historiaa. Hömppäkirjat jäävät minulta hyllyyn.

Käyttäjän valpperi kuva
petteri ritala

Yleisesti kaikki historia tuntuu ihmisiä kiinnostavan, se on ihan hyvä asia, oppia tarvitaankin.

Mä myyn ihan laidasta laitaan, kaikki uskonnot, aatesuunnat ja mikä vaan asiakkaita kiinnostaa.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Löytyykö Mein Kampf, siis saksaksi?

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Vissiin voisi kirjoittaa myös: päätä minun lukemisitani.

Lukemiseni auttavat minua selviämään...siis tällainenkin vähän vanhakantainen ilmaisu on olemassa.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Vissiin voisi kirjoittaa myös: päätä minun lukemisitani.

Lukemiseni auttavat minua selviämään...siis tällainenkin vähän vanhakantainen ilmaisu on olemassa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset