PetteriLeino Sininen idea

SOTE kaatui johtajuuden puutteeseen

Pääministeri Juha Sipilä teki perjantaina (8.3.2019) oikean ratkaisun keskeyttämällä sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksen. Päätös olisi pitänyt tehdä jo viikkoja sitten, sillä hallituksen esityksellä ei ollut onnistumisen mahdollisuuksia tällä vaalikaudella. Aika ja tahto loppuivat.

Olen seurannut neljä vuotta prosessia sivusta, mutta erittäin läheltä. SOTE kaatui lukuisiin virheisiin. Alusta alkaen oli nähtävissä, että hankkeessa oli lukuisia heikkouksia muihin Sipilän hallituksen uudistuksiin verrattuna.

SOTE-uudistuksen ongelmat juontavat Sosiaali- ja terveysministeriöön (STM) ja sen johtajuuden puutteeseen. STM on suuri ministeriö ja kaikki ministeriöt ovat päällikkövirastoja. Minä en pysty osoittamaan, kuka oli se viimeinen ministeri, joka on kyennyt johtamaan STM:tä. STM:stä puuttui poliittinen johtajuus, mutta ei siellä löytynyt myöskään virkamiesjohtajuutta.

On perin omituista, että STM:stä puuttuu lainsäädäntöyksikkö ja -johtaja, joka koordinoi ja vastaa ministeriön lainsäädäntövalmistelusta. Tämä on sitä omituisempaa, kun huomioidaan STM:n valtava merkitys kansalaisten arkeen ja julkiseen talouteen.

Seuraavan hallituksen ensimmäinen tehtävä on valita STM:ön sellainen kansliapäällikkö, joka kykenee uudistamaan ministeriön organisaation ja prosessit vastaamaan tulevien uudistusten tarpeisiin. Ilman tätä seuraavaa SOTE-kierrosta ja edessä olevaa sosiaaliturvan uudistamista ei kannata aloittaa.

 

Sipilän hallituksen oma valmisteluprosessi meni metsään heti alkumetreillä. SOTE-uudistus annettiin reformiministeriryhmän tehtäväksi. Historiantutkimus ei tule olemaan armollinen tämän ministeriryhmän työlle.

Kolme ja puoli vuotta reformiministeriryhmän ministerit ovat istuneet epäinhimilliseen aikaan epäinhimillisen pitkiä kokouksia ja tehneet hyvää tarkoittaen sitä, joka on tarkoitettu avustajille ja virkamiehille. Nyt ministerit väänsivät kättä jatkuvan neuvottelun periaatteella. Heillä ei ollut veto-oikeutta itsensä neuvottelemaan pohjaesitykseen ja näin varmistamaaan poliittisen ohjauksen toteutuminen. Iso kuva hämärtyi ja lopulta katosi kokonaan, kun väsytetyt ministerit puuhasivat nippeleiden parissa.

 

Kolmas virhe oli ottaa asettaa tavoitteeksi ”vuosisadan” kokonaisuudistus. Neljän vuoden vaalikausi on liian lyhyt aika uudistaa koko sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmä sekä siinä sivussa tehdä bonuksena maakuntauudistus. Seuraavan hallituksen on pilkottava nämä pienempiin kokonaisuuksiin.

 

Neljäs kompastuskivi oli eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtajuuden menettäminen SDP:lle. Oppositiopuolueelle menetetty valiokunnan puheenjohtajuus johti siihen, että valiokunnassa enemmistönä istuneet hallituspuolueiden edustajat eivät päässeet edistämään hallituksen esitystä. En ota kantaa valiokunnan puheenjohtaja Krista Kiurun älyllisiin lahjoihin, mutta neliraajajarrutuksen Suomen mestaruuden hän tässä kisassa voitti.

 

Viidenneksi ongelmaksi muodostuivat perustuslakitalebanit ja voimassa olevan perustuslain sekä EU:n kilpailulainsäädännön tulkinta. Perustuslain tulkintaa tehtiin nyt fiktiivisten oletusten pohjalta, että antaako julkinen valta kilpailuetua julkiselle palvelulle yksityistä palvelua vastaan, kun julkinen palvelu ei voi ajautua konkurssiin ja toisaalta, että onko julkinen valta varmistanut palveluiden saatavuuden myös siinä tilanteessa, että yksityinen palvelu menee konkurssiin. Tuosta saatiin aikaiseksi sellainen Rubikin kuutio, että sen ratkaisemiseen ei enää laskentakapasiteetti riittänyt.

Perustuslakitalebanit osoittivat, että moni nyt voimassa oleva laki ei enää menisi läpi perustuslakivaliokunnasta. Jos puolustusvoimat perustettaisiin nyt ja yritettäisiin säätää asevelvollisuuslaki, niin se olisi aivan mahdoton tehtävä. Ei onnistuisi.

 

Unohtaa ei voi Helsingin itsekästä pormestaria Jan Vapaavuorta, joka teki kaikkensa säilyttääkseen valtaa ja rahaa. SOTE-uudistus kun olisi siirtänyt päätöksentekoa kunnilta maakunnille ja tämä ei sopinut Vapaavuoren pirtaan.

Hänelle en anna kruunua tämän uudistuksen kaatamisen kuninkaana, korkeintaan kolmannen perintöprinssin tittelin. Koko Suomen ja suomalaisten etu taittui helsinkiläisten poliitikkojen itsekkyyden alle.

 

Kuten lukija huomaan, en arvostellut valinnanvapautta tai maakuntien määrää. Ne ovat asioita, jotka ovat ratkaistavissa, jos johtaminen ja prosessit ovat kunnossa. Nyt näin ei ollut.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän SeppoPajunen kuva
Seppo Pajunen

Vähentyykö johtajuus seuraavassakin hallituksessa, jos Jussi Niinistö loikkaa takaisin sinne kaimansa ja tohtoriveljensä porukkaan ja päätyy läpimenostaan huolimatta oppositioon...?
- Itse odotan että myös demarien Aki Linden menee läpi ja päätyy Rinteen hallituksen sote-ministeriksi-silloin soten jatkokäsittelyssä on varmasti, niin johtajuutta kuin ASIANTUNTEMUSTAKIN!

Käyttäjän MauriLindgren kuva
Mauri Lindgren

Mihin unohtui läpimenoon vaadittavat 100 kansanedustajaa?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset